Amaya II   "Maija"

ERJ-II, KRJ-I, KERJ-II, YLA2


† Lopetettu 4.1.2017 vanhuuden vaivojen vuoksi. Lepää rauhassa <3



Rotu, skp

Hannoverinhevostamma

Kasvattaja

Evm, tuontimaa: Saksa

Väri, säkä

Mustanruunikko, 164 cm

Omistaja

Cee, VRL-01288

Ikä, syntynyt

27-vuotias, 23.04.2009  

Kotitalli

Domenica Estate

Rekisterinumero

VH12-011-0155

Painotus

Esteratsastus

ERJ-II - palkittu maaliskuun 2014 tilaisuudessa (3 + 50 + 25 + 15 + 10 = 103 p.)
YLA2 - palkittu maaliskuun 2014 tilaisuudessa (28 (14+14) + 32 (21+11) + 19 + 12 + 2 = 93p.)
KRJ-I - palkittu marraskuun 2016 tilaisuudessa (5,5 + 48 + 17 + 20 + 15 = 105,5 p.)
KERJ-II - palkittu marraskuun 2016 tilaisuudessa (4 + 41 + 16 + 20 + 15 = 96 p.)


Jälkeläiset (5) - mahdollisesti tarjolla jalostukseen yhden tai kahden varsan verran

s. 02.10.2012 hann-t. Ce's Aelinya   ERJ-I i. Wotan Raw Om. Cee
s. 15.02.2013 hann-t. Ce's Nectarine i. Norragon Om. Cannabia
s. 05.07.2013 hann-t. Ce's Londonbirdie i. Londonrubin Om. Larissa
s. 30.08.2013 hann-o. Ce's Apache   ERJ-I i. Pick Up The Bones Om. Cee
s. 15.11.2013 hann-t. Ce's Southmaya i. Southchief Om. Cee


Historiaa ja luonnekuvaus

Maija on oma Saksan tuontini, Domenican ensimmäisiä (ja edelleen rakkaimpia) asukkeja. Maija muutti vastaperustettuun Domenicaan yhdessä toisten Saksasta ostettujen hannoverinhevosten, ori Wotan Rawin ja tammakaveri No Idean kanssa. Sittemmin molemmat tammat ovat saaneet Wotan Rawin kanssa yhteiset jälkeläiset ja muodostaneet kolmikkona tärkeän pohjan omalle hannoverjalostuksellemme. Maija on kolmikon monipuolisin, ja ehkä siksi neidosta on tullut jalostuksen saralla tallimme ehkäpä se kaikkein tärkein kantatamma. Kilpailumenestystä on hankittu niin esteradoilta, kenttäratsastuksesta, maastoesteiltä kuin kouluaitojen sisäpuoleltakin. Monilahjakas Maija on yhä eläkepäivilläänkin tallin tammojen joukossa ehdoton kuningatar, eikä vähiten itsevarman luonteensa ja pippurisen temperamenttinsa ansiosta. Jälkeläisistään Maija pitää kunnon siitostamman tavoin erinomaista huolta - ehkä liiankin hyvää, mistä tamma on ansainnut viimeisimmän lempinimensä "lohikäärmeäiti".

Luonteeltaan Maija on vahvasti tammamainen ja sillä on selkeästi sekä hyviä että huonoja päiviä. Enimmäkseen Maija käyttäytyy kuitenkin hyvin ja se on mukava hoidettava. Harjauksen suhteen tamma on hieman herkkähipiäinen, joten turhan kovat otteet kannattaa jättää pois heti alkuunsa. Huonoina päivinään tamma luimii ja on kovin kiukkuisen oloinen - se ei kuitenkaan näyki, mutta kokemattomampia tamman lohikäärmeasenne saattaa pelottaa. Maijan kanssa täytyy silloin vain olla topakka, eikä turhaan pelätä, niin käytös jää kyllä pelkäksi uhitteluksi. Ja tietenkin tällaisina (onneksi aika harvoina) päivinä Maija kannattaa sitoa kiinni hoidon ajaksi, jolloin homma helpottuu huomattavasti. Maija on yleisestikin ottaen tallimme hevosten keskuudessa selkeä pomo! Tarhassakaan kukaan ei uskalla tätä mahtimammaa uhmata.

Ratsastaessa Maija on aivan mahtava, varmasti yksi tallimme monipuolisimpia ja taitavimpia ratsuja. Maija on reipas mutta järkevä, eikä säiky turhia. Tamma on myös erittäin kevyt edestä ja sitä myöten helppo ratsastaa oikeaan muotoon. Vaikka Maijalla onkin hoitaessa huonompia päiviään, niin ratsastaessa se on tasaisen hyvä. Kiukuttelupäivät näkyvät ainoastaan suhtautumisena toisiin hevosiin. Muiden ratsukoiden ei kannatakaan tulla turhan lähelle, sillä Maija ei epäröi polkaista potkuetäisyydelle uskaltaneita ratsuja. Tämä on kuitenkin koko talliporukan tiedossa, ja jokainen osaa kiertää Maijan takapuolen riittävän kaukaa. Kilpailuissa neitokainen saa luonnollisestikin kantaa suloista punaista rusettia hännässään. Kilpailutilanteissa tamma hieman stressaantuu, mikä näkyy lisääntyneenä energisyytenä. Maija on kuitenkin fiksu ja mukava käsitellä, joten noussut vireystaso on vain hyödyksi. Suoritukset ovatkin usein parempia kilpailupaikalla kuin kotona, oli lajina sitten esteet tai koulu. Lastaaminen on Maijalle arkipäivää, tottunut tamma ei tunnu siitä juurikaan välittävän.

Maija on estepainotteinen, ja tamma hyppääkin erinomaisen hyvin - puhtaalla tekniikalla sekä osaten itse katsoa ponnistuspaikkansa. Lohikäärmeneidon vauhti kasvaa kuitenkin innostuessa aivan liikaa, mutta avuksi on koettu hieman kovemman kuolaimen vaihtaminen esteitä hypätessä. Jos jarrut eivät siltikään tunnu löytyvän, niin apuun voidaan ottaa myös (mieluiten kiinteä) martingaali. Se on viimeistään auttanut hallitumman ratsastuksen tavoittelussa. Suuri etu esteradoilla on myös Maijan hieno kouluosaaminen. Maija on notkea ja taipuu erittäin hyvin, kokoamisaste on loistava. Tyttönen onkin koulutettu vaativa A-tasolle asti, ja on tallimme parhaita kouluhevosia - vaikka esteratsu varsinaisesti onkin. Maastossa Maija on jälleen todella reipas, mutta kuuntelee kyllä (yleensä) pidätteitä. Aloittelijat eivät kuitenkaan tammalla maastoile tai hyppää, kun taas kokeneemmat ratsastajat saavat vauhdista lähinnä viihdettä. Maija kun ei koskaan (tai no, eipäs manata) - Maija ei yleensä pukita tai hypi pystyyn. Näin rento ratsastaja voi vain nauttia vauhdin hurmasta, vaikka pidätteet eivät aina tepsisikään! Kyllä se neito jossakin vaiheessa himmailee ihan itsestään. Yleisesti ottaen Maija onkin varma ja osaava tamma, ja näillä meriiteillään musta kaunistus onkin ratsuna varsinainen opetusmestari ja todellinen löytö hevosporukkaamme.

  

Sukutaulu ja selvitys

i. Laproigh, EVM
hann, m, 167 cm
ii. Lasaretto II
hann, mrn, 171 cm
iii. Landset
hann, m, 169 cm
iie. Mimina
hann, km, 162 cm
ie. Kassidy
hann, rn, 168 cm
iei. Komett
hann, rt, 169 cm
iee. Gigi
hann, prn, 167 cm
e. Isolde, EVM
hann, mrn, 156 cm
ei. T-Rex
hann, mrn, 172 cm
eii. Hamlet
hann, trn, 168 cm
eie. Susette
hann, prt, 165 cm
ee. Nasty
hann, rn, 160 cm
eei. Kasper
hann, rn, 166 cm
eee. Nomina
hann, m, 168 cm


Maijan isä Laproigh on upea, musta esteori. Ori on juuri lopettanut kilpauransa ja siirtynyt pelkästään jalostuskäyttöön. Aiemmin Laproigh kilpaili kansainvälisen tason esteradoilla useasti sijoittuen. Rataesteiden lisäksi ori on aikanaan näyttänyt taitojaan myös maastoesteillä ja kenttäratsastuskilpailuissa. Saksassa Laproigh'lla on jo useita jälkeläisiä, ja Saksan lisäksi ori on saanut hiljattain astutusluvat myös Alankomaihin ja Belgiaan. Orilla on jo näyttöä jälkeläistensä laadusta: monet ovat menestyneet estekentillä (hypäten parhaimmillaan 160 cm kansainvälisiä luokkia), ja lisäksi kaksi Laproighin orijälkeläistä on hyväksytty kantakirjaan.

Maijan isänisä Lasaretto II oli komea, mustanruunikko ori. Lasaretto II tulee hienosta suvusta (e. Mimina on kantakirjattu I-palkinnolla Saksassa ja i. Landset palkittu mm. AB-palkinnolla) ja jo varsana oriissa nähtiin huomattavaa potentiaalia. Lasaretto II:lla onkin oikein hieno ja ihanteellinen rakenne, ja ori palkittiin I-palkinnolla jo 3-vuotiaana, jolloin se sai myös väliaikaisen astutusluvan. Maijan isä Laproigh onkin saanut alkunsa Lasaretto II:n ensimmäisellä astutuskaudella ja lukeutuu oriin ensimmäisiin varsoihin. Kilpakentillä ori ei ole kynsiään koskaan näyttänyt, pelkkä hieno suku ja rakenne ovat tehneet siitä menestyksekkään jalostusoriin useine jälkeläisineen.

Lasaretton isä, Maijan isänisänisä Landset oli hienorakenteinen, musta hannover. Ori oli näyttävä - leveä läsi ja korkeat sukat vain lisäsivät herran viehätysvoimaa. Landset on pojastaan poiketen todistanut myös suorituskykynsä. Ori kilpaili pitkään Saksan kansallisella tasolla, kunnes otettiin pelkkään jalostuskäyttöön. Luonteeltaan hieman tulinen Landset menestyikin jonkin verran, sillä on mm. yksi Saksan mestaruus esteratsastuksesta. Lisäksi ori on siittänyt niin hienoja jälkeläisiä, että se palkittiin aikanaan AB-palkinnolla.

Lasaretton emä, Maijan isänisänemä Mimina oli suloinen, erittäin hyväluonteinen tamma. Mimina oli kaunis kimo, jolla oli ratsuhevoselle täydellisen ihanteellinen rakenne. Mimina kiersi omistajansa kanssa jo varsana näyttelyitä, ja viisivuotiaana tamma kantakirjattiin I-palkinnolle. Kaunokainen ei kovinkaan paljoa kilpailuissa kierrellyt, ja totta puhuen sen hyppykyky olikin vain keskinkertainen. Liikkeet olivat kuitenkin kauniit, ja tamma vaikutti siitostammana sekä omistajansa lellittynä harrasteratsuna.

Maijan isänemä Kassidy oli kaunis, jo edesmennyt estetamma. Kassidy teki 13-vuotiaaksi asti kansainvälistä kilpauraa luotettavana estetammana ja siirtyi sen jälkeen puhtaasti jalostuskäyttöön. Saksalainen siittola osti Kassidyn, joka oli osoittanut kilpailunäytöillään arvokkuutensa. Tamman suku on vaatimaton ja hieman harvinaisempi, mutta rakenteeltaan Kassidy oli siro ja kaunis. Kantakirjassa se sai II-palkinnon. Maijan isä Laproigh on Kassidyn neljäs ja viimeinen varsa.

Kassidyn isä, Maijan isänemänisä Komett on englantilaista alkuperää. Komett oli nuoren ja intohimoisen ratsastajapojan ensihevonen, ja yhdessä ratsukko menestyikin. Komett oli melkoisen siro ja sen orileima oli heikko, mutta hyppykykyä siltä löytyi. Ori kilpaili 150 cm -tasolla asti, ja se oli radalla nopea ja ketterä. Komett eli koko elämänsä orina ja herra astuikin muutaman tamman, mutta sitä ei koskaan hyväksytty kantakirjaan. Kahteen kertaan oritesteissä kokeilemassa käynyt ori onkin siis harvinainen näky suvuissa - orilla kun on vaatimattomat kolme jälkeläistä. Niistäkin kolmesta yksi on risteytysponi!

Kassidyn emä, Maijan isänemänemä Gigi oli keskinkertaisen lahjakas, harrasteratsuna toiminut tamma. Gigi hyppäsi aluetason kilpailuissa 130 cm esteitä – oikeastaan lainkaan menestymättä. Tamma oli hieman haastava ratsastaa ja se muuttui kilpailupaikoilla entistäkin heikkohermoisemmaksi. Kotona se kyllä osasi hypätä ja hoitaminenkin onnistui huoletta. Varsoja Gigillä teetettiin kolme.

Maijan emä Isolde on pienikokoinen, kaunis mustanruunikko tamma. Toisin kuin Maijan estepainotteinen isänpuoleinen suku, emä Isolde onkin taitava koulutamma. Isolde on kilpaillut kouluratsastuksessa Intermediaire II-tasolla asti, menestyen kohtalaisesti. Isolden liikkeet ovat erityisen hyvät: lennokkaat, matkaavoittavat ja täydellisen helpot ja mukavat istua. Maija onkin perinyt emänsä liikkeet sekä voimakastahtoisen luonteen. Maija on Isolden ainoa varsa, missään varsinaisessa jalostuskäytössä tamma ei ole ollut.

Maijan emänisä T-Rex oli mustanruunikko, komea ori. Ori kilpaili pääasiallisesti kenttäratsastuksessa, mutta vanhoilla päivillään enenevässä määrin pelkässä kouluratsastuksessa. Ori oli varsinainen teräspappa ja kierteli kilpakenttiä 20-vuotiaaksi asti. T-Rex on kantakirjattu II-palkinnolla 10-vuotiaana, jolloin se vasta otettiin jalostuskäyttöön. Ori on astunut pääasiassa harrastetammoja ja ollut siitoskäytössä suhteellisen pienimuotoisesti.

T-Rexin isä, Maijan emänisänisä Hamlet oli tummanruunikko, raamikas kouluori. Hamlet kilpaili paljon ja laajasti - Euroopan lisäksi myös Yhdysvalloissa. Orilla onkin jälkeläisiä vähän joka puolella! Komistuksen jalostuskäyttöä ei rajoitettu, joten varsoja on useita satoja (n. 600). Hamlet oli luonteeltaan rauhallinen ja mukava käsitellä, liikkeet olivat hienot ja rakennekin kohdallaan. Ei ihmekään, että tammanomistajat ovat tahtoneet Hamletista varsan!

T-Rexin emä, Maijan emänisänemä Susette oli kauniin punarautias kenttätamma. Tamma oli mukana myös Saksan maajoukkueessa muutamissa MM-kilpailuissa. Ruusukkeita se haali huomattavan määrän, jälkeläisiä saatiin aikaiseksi vain kaksi. Susettea ei nuorempana varsotettu, ja vanhempana se alkoikin olla vaikeaa. Tamma astutettiin kyllä useita kertoja kilpauran päättymisen jälkeen, mutta useimmiten ei tärpännyt. Onkin hienoa, että Maijalla on suvussaan Suseten kaltainen menestynyt "harvinaisuus".

Maijan emänemä Nasty oli siro, ruunikko tamma. Nasty toimi harrastehevosena kilpaillen vähän joka lajissa, painottuen kuitenkin kouluratsastukseen. Suloinen tamma oli luonteeltaan hieman arka ja ratsastettaessa haastava. Liikkeet olivat erinomaiset, ja hyppykapasiteettiakin olisi riittänyt enemmän kuin tammalla oli rohkeutta. Varsoja Nastylla on teetetty kolme ja yhdessä elämänvaiheessaan se toimi jopa ratsastuskoulun opetushevosena. Nastyn luonne ei kuitenkaan siihen täysin sopinut, joten se myytiin edelleen harrastekäyttöön.

Nastyn isä, Maijan emänemänisä Kasper oli monipuolinen ori. Kasperilla kilpailtiin pienimuotoisesti niin kouluratsastuksessa kuin esteradoillakin, menestys oli kohtalaista. Ori oli väritykseltään ruunikko, täysin ilman merkkejä. Herraa käytettiin jalostuksessa kahdeksan varsan verran ennen ruunausta. Kasperilla on suvussaan muutamia hannoverjalostuksen kannalta merkittäviä kantahevosia, ja suku olikin ratkaisevassa asemassa jalostuskäyttöä mietittäessä. Muussa tapauksessa melkoisen tavanomainen Kasper olisi varmaankin ruunattu jo aiemmin.

Nastyn emä, Maijan emänemänemä Nomina oli yksi erään saksalaisen siittolan tammoista. Sirohko ja kaunis musta Nomina varsoi eläessään yksitoista kertaa. Tamma astutettiin jos jonkinlaisilla oreilla - esimerkiksi astutus Kasperilla oli siittolan omistajan "hullu kokeilu". Kovin kummoista varsasta (Nastysta) ei tullut, mutta ainakin Maijasta on tullut hieno! Emälinjan vaikutus näkyy sitä paitsi hyvin Maijassa asti - Nomina oli nimittäin kuuluisa kiukuttelevasta, vaikeasta ja arvovaltaisesta luonteestaan.

Saa kopioida jälkipolville

  

Kilpailumenestys

Maijalla on yhteensä 136 sijoitusta, joista 42 voittoja.
Koulutustasoltaan tamma on: Ko: Vaativa A, Re: 150 cm, Me: 120 cm, Kenttä: CCI/CIC*** / CIC4

ESTERATSASTUS, 51 sijaa

27.10.2013 - ERJ - Kizzie - 150 cm - 3/30
22.10.2013 - ERJ - Marvellous H - 150 cm - 5/40
20.10.2013 - ERJ - Cirion Stud - 150 cm - 1/30
19.10.2013 - ERJ - Domenica - 150 cm - 6/40
18.10.2013 - ERJ - Domenica - 150 cm - 4/40
14.10.2013 - ERJ - Cirion Stud - 150 cm - 1/30
10.10.2013 - ERJ - Cirion Stud - 150 cm - 5/30
29.09.2013 - ERJ - Venice - 120 cm - 1/40
28.09.2013 - ERJ - Venice - 120 cm - 2/40
27.09.2013 - ERJ - Hillamäki - 150 cm - 1/40

26.09.2013 - ERJ - Underground - 140 cm - 3/28
24.09.2013 - ERJ - Underground - 140 cm - 4/28
23.08.2013 - ERJ - Shontelle - 150 cm - 1/50
14.08.2013 - ERJ - Domenica - 150 cm - 6/40
13.08.2013 - ERJ - Domenica - 150 cm - 3/40
09.08.2013 - ERJ - Nonshein - 150 cm - 4/30
08.08.2013 - ERJ - Nonshein - 150 cm - 3/30
07.08.2013 - ERJ - Jadessa Wbs - 150 cm - 2/30
06.08.2013 - ERJ - Nonshein - 150 cm - 5/30
29.07.2013 - ERJ - Dark Side - 150 cm - 1/30

25.07.2013 - ERJ - Wiesehain - 150 cm - 4/40
17.07.2013 - ERJ - Dark Side - 150 cm - 5/30
12.07.2013 - ERJ - Dark Side - 150 cm - 5/30
21.04.2013 - ERJ - Lumos - 150 cm - 4/40
17.04.2013 - ERJ - Castor - 150 cm - 3/50
16.04.2013 - ERJ - Castor - 150 cm - 3/50

16.04.2013 - ERJ - Mêl Seren - 150 cm - 5/30
15.04.2013 - ERJ - Mêl Seren - 150 cm - 3/30
14.04.2013 - ERJ - Jadessa Wbs - 150 cm - 2/50
14.04.2013 - ERJ - Mêl Seren - 150 cm - 3/30
14.04.2013 - ERJ - Castor - 150 cm - 1/50
12.04.2013 - ERJ - Mêl Seren - 150 cm - 4/30
12.04.2013 - ERJ - Domenica - 130 cm - 4/40
11.04.2013 - ERJ - Mêl Seren - 150 cm - 3/30
11.04.2013 - ERJ - Jadessa Wbs - 150 cm - 2/50
08.04.2013 - ERJ - Koston Sh - 130 cm - 2/50

01.04.2013 - ERJ - Farwich - 120 cm - 3/30
30.03.2013 - ERJ - Domenica - 100 cm - 1/40
29.03.2013 - ERJ - Dark Side - 150 cm - 4/30
28.03.2013 - ERJ - Dark Side - 150 cm - 5/30
22.03.2013 - ERJ - Kk Stewart - 130 cm - 1/30
10.03.2013 - ERJ - Moondance - 60 cm - 5/40
27.02.2013 - ERJ - Dark Side - 150 cm - 3/30
26.02.2013 - ERJ - Dark Side - 150 cm - 5/30
17.12.2012 - ERJ - Hurmeen kk - 100 cm - 6/50
06.11.2012 - ERJ - Yeneva - 110 cm - 1/40

05.11.2012 - ERJ - Yeneva - 120 cm - 3/40
02.11.2012 - ERJ - Yeneva - 110 cm - 1/40
01.11.2012 - ERJ - Yeneva - 110 cm - 4/40
29.10.2012 - ERJ - Yeneva - 110 cm - 3/40
23.10.2012 - ERJ - Micram - 80 cm - 5/30

KOULURATSASTUS, 48 sijaa

30.06.2016 - KRJ-Cup - Aittohaara - Vaativa A - 17/178
31.03.2016 - KRJ-Cup - Runoratsut - Vaativa A - 3/132
29.02.2016 - KRJ-Cup - Fiktio - Vaativa A - 13/145
31.12.2015 - KRJ-Cup - Aittohaara - Vaativa B - 22/297
31.10.2015 - KRJ-Cup - Fiktio - Vaativa B - 15/244
31.09.2014 - KRJ-Cup - Pirunkorpi - Vaativa A - 1/107
31.09.2014 - KRJ-Cup - Pirunkorpi - Vaativa B - 19/224
20.02.2014 - KRJ - O'Polo Wbs - Helppo A - 5/30
19.02.2014 - KRJ - O'Polo Wbs - Helppo A - 2/30
17.02.2014 - KRJ - O'Polo Wbs - Helppo A - 5/30

16.02.2014 - KRJ - O'Polo Wbs - Helppo A - 5/30
15.02.2014 - KRJ - O'Polo Wbs - Helppo A - 5/30
11.02.2014 - KRJ - VSPY - Vaativa B - 4/40
30.01.2014 - KRJ - Tuuliharja - Vaativa A - 3/73
27.01.2014 - KRJ - Jadessa Wbs - Vaativa A - 2/30
26.01.2014 - KRJ - Jadessa Wbs - Vaativa A - 5/30
25.01.2014 - KRJ - Heavyweight D - Vaativa A - 3/30
24.01.2014 - KRJ - KK Ginger - Vaativa A - 6/50
24.01.2014 - KRJ - KK Ginger - Vaativa A - 7/50
22.01.2014 - KRJ - KK Ginger - Vaativa A - 1/50

22.01.2014 - KRJ - KK Ginger - Vaativa A - 4/50
22.01.2014 - KRJ - Heavyweight D - Vaativa A - 5/30
21.01.2014 - KRJ - Domenica - Vaativa A - 5/30
21.01.2014 - KRJ - Heavyweight D - Vaativa A - 5/30

20.01.2014 - KRJ - Duren - Vaativa B - 1/40
19.01.2014 - KRJ - Duren - Vaativa B - 6/40
18.01.2014 - KRJ - Duren - Vaativa B - 3/40
18.01.2014 - KRJ - KK Stewart - Helppo C - 1/90
18.01.2014 - KRJ - KK Stewart - Vaativa A - 6/79
18.01.2014 - KRJ - KK Ginger - Vaativa B - 3/46
17.01.2014 - KRJ - KK Ginger - Vaativa A - 2/38
16.01.2014 - KRJ - KK Stewart - Vaativa A - 5/79
16.01.2014 - KRJ - Duren - Vaativa B - 2/40
14.01.2014 - KRJ - Kk Ginger - Helppo C - 4/38

10.01.2014 - KRJ - Yt Armas - Vaativa A - 2/40
09.01.2014 - KRJ - Duren - Vaativa B - 5/40
09.01.2014 - KRJ - Tackleberry - Vaativa A - 4/40
09.01.2014 - KRJ - Yt Armas - Vaativa B - 5/40
08.01.2014 - KRJ - Yt Armas - Vaativa A - 2/40
08.01.2014 - KRJ - Tackleberry - Vaativa A - 6/40
30.11.2013 - KRJ-Cup - Pirunkorpi - Vaativa B - 8/297
26.11.2013 - KRJ - Airlea - Vaativa A - 3/30
16.11.2013 - KRJ - Kizzie - Vaativa B - 2/30
15.11.2013 - KRJ - Kizzie - Vaativa A - 2/29

15.11.2013 - KRJ - Kizzie - Vaativa B - 4/30
14.11.2013 - KRJ - Kizzie - Vaativa A - 3/29
09.11.2013 - KRJ - Heavyweight D - Va A, tarina - 1/4
21.04.2013 - villit - Elyse - Helppo C, tarina - 2/9

KENTTÄRATSASTUS, 38 sijaa, joista 5 voittoja

28.05.2014 - KERJ - Foxvale - CIC4 - 3/40
10.03.2014 - KERJ - Jadessa Wbs - CIC4 - 3/43
30.01.2014 - KERJ - Kuninkaankartano - CIC4 - 1/23
24.01.2014 - KERJ - Taikakuu - Helppo - 5/41
21.01.2014 - KERJ - Jadessa Wbs - CIC4 - 4/30
18.01.2014 - KERJ - Jadessa Wbs - CIC4 - 3/30
15.01.2014 - KERJ - Jadessa Wbs - CIC4 - 5/30
30.11.2013 - KERJ-Cup - Taikakuu - CIC4 - 2/97
22.11.2013 - KERJ - KK Bailador - CIC4 - 5/29
14.11.2013 - KERJ - KK Bailador - CIC4 - 1/29

13.11.2013 - KERJ - Taikakuu - Helppo - 2/40
09.11.2013 - KERJ - Lumivuo - CIC1 - 2/30
20.10.2013 - KERJ - Susiraja - CIC4 - 1/34
20.10.2013 - KERJ - Susiraja - CIC4 - 1/34
14.10.2013 - KERJ - Taikakuu - CIC4 - 5/45
11.10.2013 - KERJ - Taikakuu - CIC4 - 2/45
03.10.2013 - KERJ - Lumivuo - CIC4 - 4/50
29.09.2013 - KERJ - Lumivuo - CIC4 - 5/50
28.09.2013 - KERJ - Lumivuo - CIC4 - 5/50

23.08.2013 - KERJ - Solo - CIC4 - 3/21
21.08.2013 - KERJ - Solo - CIC4 - 4/21
21.08.2013 - KERJ - Susiraja - CIC4 - 2/21
18.08.2013 - KERJ - Susiraja - CIC4 - 2/21
17.08.2013 - KERJ - Susiraja - CIC4 - 4/21
12.08.2013 - KERJ - Marike - CIC1 - 3/27
21.07.2013 - KERJ - Lumivuo - CIC2 - 6/41
16.07.2013 - KERJ - Lumivuo - CIC2 - 4/41
27.06.2013 - KERJ - Taikakuu - CIC2 - 5/50
02.05.2013 - KERJ - Satulinna - CIC3 - 3/30

17.03.2013 - KERJ - Bairdon - CIC3 - 2/39
20.02.2013 - KERJ - Strix Stable - CIC4 - 4/50
15.02.2013 - KERJ - Strix Stable - CIC4 - 4/50
13.02.2013 - KERJ - Strix Stable - CIC4 - 3/50
07.02.2013 - KERJ - Strix Stable - CIC4 - 6/50
06.02.2013 - KERJ - Strix Stable - CIC4 - 6/50
26.12.2012 - KERJ - Strix Stable - CCI/CIC*** - 4/32
24.12.2012 - KERJ - Strix Stable - CCI/CIC*** - 5/32
23.12.2012 - KERJ - Strix Stable - CCI/CIC*** - 1/32

MAASTOESTERATSASTUS, 35 sijaa

15.03.2014 - MEJ-Cup - KK Bailador - 110-120 cm - 5/29
20.02.2014 - MEJ - KK Bailador - 120 cm - 5/39
19.02.2014 - MEJ - KK Bailador - 100 cm - 1/39
16.02.2014 - MEJ - KK Bailador - 120 cm - 1/39
27.01.2014 - MEJ - Special Ring - 120 cm - 4/31
25.01.2014 - MEJ - Special Ring - 120 cm - 2/31
20.01.2014 - MEJ - KK Bailador - 100 cm - 5/25
22.12.2013 - MEJ - KK Bailador - 100 cm - 3/21
19.12.2013 - MEJ - KK Bailador - 100 cm - 4/21
15.12.2013 - MEJ-Cup - KK Bailador - 100-110 cm - 2/32

15.11.2013 - MEJ-Cup - KK Bailador - 100-110 cm - 2/30
28.10.2013 - MEJ - KK Bailador - 100 cm - 3/44
22.10.2013 - MEJ - KK Bailador - 100 cm - 5/44
16.09.2013 - MEJ - KK Bailador - 120 cm - 1/32
15.09.2013 - MEJ-Cup - KK Bailador - 110-120 cm - 1/38
10.09.2013 - MEJ - Taikakuu - 100 cm - 1/83
09.09.2013 - MEJ - Taikakuu - 110 cm - 3/83
08.09.2013 - MEJ - Taikakuu - 100 cm - 3/83

15.08.2013 - MEJ-Cup - KK Bailador - 110-120 cm - 4/23
15.08.2013 - MEJ-Cup - KK Bailador - 110-120 cm - 4/23
14.08.2013 - MEJ - Taikakuu - 110 cm - 5/63
07.02.2013 - MEJ - KK Bailador - 100 cm - 7/54
07.02.2013 - MEJ - KK Bailador - 80 cm - 7/51
26.01.2013 - MEJ - Special Ring - 90 cm - 3/29
25.01.2013 - MEJ - Special Ring - 100 cm - 3/23
22.01.2013 - MEJ - Special Ring - 90 cm - 2/28
21.01.2013 - MEJ - Special Ring - 100 cm - 1/23
15.12.2012 - MEJ - Ninovan - 90 cm - 4/16

27.11.2012 - MEJ - Bairdon - 100 cm - 1/32
23.11.2012 - MEJ - Vitry - 110 cm - 2/31
21.11.2012 - MEJ - Special Ring - 90 cm - 4/17
20.11.2012 - MEJ - Vitry - 110 cm - 2/31
19.11.2012 - MEJ - Special Ring - 90 cm - 4/17
08.10.2012 - MEJ - Yemene - 100 cm - 3/18
28.04.2012 - MEJ - Vitry - 110 cm - 4/47

Päiväkirja ja valmennukset

Maanantai 10.03.14, Suskin kouluvalmennus

Koska me ollaan siirrytty Maijan kanssa enemmän koulu- ja kenttäratsastuksen puolelle kuin esteisiin, niin kai se on pakko tässäkin valmentautua. Kukapas muukaan meitä rääkkäisi kuin oma "pt:ni" Susanna. Ensinnäkin Suski laittoi minut kiertämään uraa harjoitusravissa ilman jalustimia, ja vaikka Maijalla onkin kivat askeleet niin takamushan siinä tuli kipeäksi! Harjoittelimme tänään raviväistöjen ja sulkutaivutusten lisäksi laukanvaihtoja. Kaikki sujui ihan hyvin (tai siis, Maija hoisi homman kotiin hyvinkin hienovaraisilla avuillani), kunnes ei sitten sujunutkaan. Kesken laukanvaihdon Maija sai hepulin. Tai ehkä tammalla oli tylsää? Joka tapauksessa sain näytteen Maijan rodeotaidoista, sellaista pukitusta ja hepuli-kiitolaukkaa sieltä tuli!! Ihme, että ylipäätään pystyin roikkumaan kyydissä... Ja juuh, koulutunnin opetus taisikin sitten olla: muista hypätä estehevosellasi aina silloin tällöin, niin ehkä se ei hyppele omatoimisesti! Kiitti ja kuitti.

- Kirjoittanut Cee

Sunnuntai 9.3.14, Hemmottelua & kuulumisia

Ohhoh, aika lentää niin nopeasti! Maikki on ollut omistuksessani jo useamman vuoden - itse asiassa yli kuusi vuotta. Mammuska on edelleen niin kovin rakas, ja heittämällä edelleen tallin taitavin ja monipuolisin ratsu! Varsuleita on siunaantunut, kuin myös huomattavaa menestystä este- ja kenttäratsastuksen parissa. Maijahan on vasta 11-vuotias, joten vielä ehditään paljon. Nyt kun tamma alkaa olla kypsässä ja fiksussa iässä (ja koulutustasonsa huipulla), alkaa olla aika kilpailla myös kouluratsastuksessa tosissaan. Jänskättää jo ihan, josko me siinä menestytään... Maija on kuitenkin ollut ratsastellessa ihan mahtava, joten luotto on kova. Sitä paitsi - koulua nyplätessä Maija ei riistäydy käsistä! Viime päivinä Maikki on ollut hoitaessa sitten sitäkin vähemmän-mahtava, suorastaan ihan kamala. Näykkimisiä on tullut, ja ehdin jo miettiä, että josko tammalla alkaisi taas kiima. Se voisi selittää tätä kiukun määrää...

Joka tapauksessa - oli syy ärsyilyyn mikä tahansa, niin päätin hemmotella lempimustaani. Harjasin Maikkisen hyvin hellästi (ja turhia aikailematta, kerta neitoa ärsytti), ja sitten olikin hemmottelun aika! Olin nimittäin tilannut mammalle hevoshierojan - jolle tosin varoitin, että tämä asiakas saattaa olla vähän haastava. Alkuun Maikki luimikin melkoisesti, ja takajalat polkivat lattiaan ärsytystä ilmaisten. Mamma kuitenkin rentoutui, ja osaavan hierojan hellässä käsittelyssä se silminnähden rentoutui ja nautti. Maijanen on niin ansainnut tämän, hitsi kun en ole keksinyt aiemmin! Hierojan kanssa tosin sovittiin, että hän voisi tästä lähtien tulla useamminkin. Saadaanpahan ylläpidettyä notkeutta kouluradalla - ja kukaties, ehkäpä vähennettyä kiukkuakin!

- Kirjoittanut Cee

Perjantai 24.01.14, Maastoestevalmennus Ruotsissa!

Heh, koska länsinaapurissamme on kaikki aina paremmin, niin sain erään hulluhkon idean. Olimme ilmoittautuneet sunnuntaiksi kouluratsastuskilpailuihin Västeråsiin, ja huomasinpas samalla paikkakunnalla - samana viikonloppuna - järjestettävän maastoestevalmennuksen. Siis niin siistiä, tottakai osallistutaan! Valmennuksen piti brittivalmentaja George Eldow - ruotsiksi en olisi kyennyt osallistumaankaan. Tammikuu oli mielenkiintoinen aika valmennukselle, mutta rata oli hyvässä kunnossa. Maija oli virkeä ja energinen, oikeastaan vähän liiankin. Sain kädet jälleen rakoille, tällä kertaa jo alkuverryttelyn aikana. En kehdannut kuitenkaan sen enempää tasokkaassa seurassa valittaa, vaan koetin vain pitää ratsuni suunnilleen hallinnassa. Ensimmäiset hypyt olivat silkkaa tuskaa - Maija ryösti ja hyppäsi niin perkuleen kaukaa. Ja korkealle. Ja lisäsi vain vauhtia esteen jälkeen... Jes, juuri näin! Way to go. Onneksi hikinen työni ja muutamat lisähypyt tuottivat tulosta, ja Maija rauhoittui hieman. Sain pidätteet menemään suunnilleen läpi, ja epäröivä valmentaja uskalsi antaa meille luvan hypätä bankettia. Se menikin ihan hyvin, Maija oli nimittäin erikoisemman esteen kohdalla varovainen jalkojensa suhteen. Vesiesteellä sen sijaan ei ihmetelty - Maija oli taas elementissään, ja pidätteeni eivät tehonneet lainkaan. Saimme kuitenkin valmentajalta kunniamaininnan erityisestä rohkeudesta! Muutenkin valmennus oli hieno kokemus, ja toivottavasti eduksi koulukilpailuissakin. Maijalla kun on tapana olla liian energinen ja kärsimätön - josko tamma olisi nyt riittävästi uuvutettu!
(Pssst. - Tulimme lauantain 25.1. koulukilpailuissa kolmansiksi!)

- Kirjoittanut Cee

Maanantai 11.11.13, Suskin estevalmennus

Yäk miten pimeää nyt on! Onneksi on edes olemassa valaistu maneesi. Verryttelin jo Maijan kanssa, kun haukotteleva Suski (oma valmentajani) raahasi itsensä paikalle. Maija tuntui virkeältä ja reippaalta. Tein muutamat ravi-käynti-ravi -siirtymiset sekä pysähdykset, ja kuunteli oikein hyvin pidätteitä. Olin vaihtanut Maikkiselle varmuuden vuoksi olympiakuolaimet - edellisellä Suskin valmennuksella olin ollut täysin pulassa nivelten kanssa. Suski rakensi esteitä, kun minä siirryin laukkatyöskentelyyn. Pidensin ja kokosin laukkaa vuorotellen, ja Maija oli ihailtavan tottelevainen. Tamma kuunteli hyvin - jo painoavut tuntuivat riittävän. Hyppäsimme lämmittelyksi matalan jumppasarjan, ja neito syttyi kyllä saman tien. Tein muutaman rauhoittavan voltin, sitten hyppäsimme okserin. Lähestyimme hiukan liian hurjalla vauhdilla, mutta ponnistus osui nappiin. Ilmavaraakin taisi jäädä melkoisesti. Laukkailin ja tein siirtymisiä raviin, mutta Maija kävi yhä kierroksilla. Suskin ehdotuksesta teimme hetken aikaa pohkeenväistöä ravissa, ja keskittyminen saikin Maikkisen hieman tasaantumaan. Suski korotti esteitä, nyt ne olivat noin metrissä. Hyppäsimme ensin jumppasarjan, jolta käännyimme okserille. Käteni tuntuivat olevan rakkoja täynnä, niin kovasti jouduin tammuskaa pidättämään. Hypyt olivat kuitenkin puhtaita ja menokin suunnilleen hallittua. Suski korotti esteet 120- 150 cm korkeiksi, ja tulimme ne tällä kertaa eri teiden kautta. Noussut estekorkeus vähensi vauhtia, ja Maija tuntui olevan elementissään. Itse lähinnä roikuin hymyileväisenä kyydissä - Maija tuntui hoitavan lähes kaiken. Suski hieman moitti laiskaa asennettani, mutta totesin vain, että mitäs sitä hyvää hevosta häiritsemään... Tästä kerrasta jäi kyllä ehdottomasti hyvä fiilis!

- Kirjoittanut Cee

09.11.2013, KRJ tarinakilpailut Heavyweight Draftingissä (Vaativa A) 1/4!

Tehtävänanto: Suorituksesi jälkeen haet toimistosta tuomarin pisteet. Hän on kirjoittanut sinulle kommenttikenttään jotain omituista - mitä? Miten reagoit tähän?

Suorituksemme: Kävin hakemassa kansliasta arvostelumme. Hymyilin jo valmiiksi, sillä olin melko varma, että hyvin oli mennyt. Maija oli ihan mahtava ja teimme ehdottamasti parhaamme. Sain paperin käteeni ja ryhdyin silmäilemään sitä - joo, joo, paljon kahdeksikkoja ja ysejä, jes, mahtavaa, hmmm - ai HÄH?

Suuni loksahti auki, enkä ollut varma, oliko ihan sopivaa nauraa. Ympyrän jälkeisen suoristuksen kohdalla - josta olimme saaneet vähäiset neljä pistettä - oli kummallinen kommentti. "Tamma makkaralla. Ei hyvä."
Sama linja jatkui: "Suoristus jäänyt makkaraksi."
"Ei tässäkään makkaramuotoa haettu."
"Ratsastaja on hyvä ja jättää makkarat kisabuffetiin, tamma suoraksi!"
Viimeisestä suoristuksesta saimme entistäkin huonommat pisteet ja kommentin: "Makkarasta vajottu vielä alemmas, tamma täysin banaanina."
Että tällaista tällä kertaa, makkararatsastaja kiittää ja kuittaa.

- Kirjoittanut Cee

Lauantai 28.9.13, Estevalmennus Kuohun tallilla

Eeva kiskoo maneesin ovia kiinni ja valittelee huonoa syyssäätä. -Voit tehdä nyt ihan itsenäisesti alkuverryttelyn, mä kokoan tän radan tässä nopeesti, Eeva kailottaa mutta jo hetken päästä puuttuu ratsukon työskentelyyn. -Pyydä vähän vielä eteenpäin, se menee kyllä tavallaan reippaasti mutta se liike jää vähän takkuiseksi, huomaatko Cee? Laukassa varsinkin on tärkeää saada se Maija hereille ja liikkumaan iloisesti. Näin just, parempi.

-Tule tämä kolmen pystyn sarja ja toisella pitkällä sivulla tee ympyrä, jossa hyppäät tuon okserin , Eeva neuvoo kun ratsukon verryttelyt kelpaavat hänelle ja välikäynnit on kävelty. -Hyvä, ei yhtään vauhdikkaammin sitten ens kerralla. Hyvä, vielä kerran. Jees, vaikeutetaanpa nyt heti kun näyttää olevan ihan lastenleikkiä!

-Tule ensin sarjasta kaksi ensimmäistä, käännä ympyrälle ja tuu toi kentän keskelle oleva okseri. Sitten palaat rauhallisesti ja tarkasti ympyrältä uralle, hyppäät sen sarjan tokan esteen uudelleen ja lopuksi vielä se kolmas. Tullaan tämä molempiin suuntiin kolme kertaa.

-Hyvä Cee. Se ympyrä tulee sen toisen pystyn jälkeen tosi nopeasti kuten huomasit, joten siinä ens kerralla tarkkuutta. Muuten ympyrä meni nätisti ja hyvin sait pidettyä sen reitin kokoajan. Viimeselle esteelle vielä vähän hallitummin, nyt tunnuit itekin vähän kiirehtivän, aivan kuin haluisit vaan nopeasti tehtävän suoritettua. Se vaikuttaa heti Maijaan, eikä sen kyllä tarvis näin pienillä esteillä mennä yhtään kovempaa. Okei, tuu vielä kerran ja anna sitten hetki kävellä.

-Me voitais kuule hypätä vielä tota sarjaa, lisätään vähän koulujuttua tonne toiselle pitkälle sivulle. Mä en tiiä auttaako tää, mutta jotenkin mulla on nyt sellanen fiilis että Maija vois vähän keskittyä paremmin kun se sai tehtäväkseen jotain vähän yllättävämpää. Sulla on nyt kyllä estejalkkarit, mutta katotaan onnistuuko. Tule ensin tää sarja, jota muuten äskin nostin aika paljon. Nyt se lähestyminen saa olla jo pontevampi, kun esteiden korkeus alkaa lähestyä sataakahtakymmentä senttiä. Sarjan jälkeen ratsastat päätyyn asti kuten ennenkin ja pitkän sivun alusta lähet väistämään laukassa kentän keskelle. Keskellä siirryt raviin ja väistät takaisin uralle. Sieltä laukannosto ja uudelleen sarjalle. Tää vaatii kuule jo keskittymistä!

Cee ratsastaa tehtävän mallikkaasti kerran, sitten toisen ja vielä kolmannenkin kerran. Koulutyöskentelyn yhdistäminen esteisiin ei näytä tuottavan ongelmia ratsukon kummallekaan osapuolelle, ja valmentajan suustakin kuohuaa vain ylistystäviä sanoja. Ainoa asia, johon Eeva joutuu kiinnittämään huomiota, on vauhdinsäätely ja keskittyminen sarjalla. -Oisittekohan te ollu tänään enemmän koulutuulella? hän tuumii naureskellen ja pyytää Ceetä ratsastamaan tehtävän vielä kertaalleen. -Jes, kelpaa! Meillä kuule loppuu aika ihan just, joten siirry raviin ja alottele loppuverkkaus.

-Nättiähän se meno oli! Tosiaan sen sarjan saisi mennä vielä pikkusen jäntevämmin. Pidätteet ennen esteitä on tosi tärkeessä osassa tossa ja toisaalta myös se ettet ite lähe hyppyyn ennen hevosta. Maija tuntuu kyllä tietävän paikat, mutta se rytmi täytyy olla ratsastajan määräämä. Tuo viimeinen tehtävä oli kyllä kaiken huippu, pitää varmaan jatkossakin yhdistellä koulu- ja estetreeniä enemmän. Tää taisi olla ainut valmennus sulla ja Maijalla? Ei mutta ettehän te mitään treeniä tarvi, ihan huippuja jo, Eeva hekottelee ja taputtaa Maijaa.

-Nähdään huomenna sitten! valmentaja vielä lopuksi sanoo ja avaa maneesin oven raukeanoloiselle ratsukolle.

Oma kommentti/ pohdintaa (kirjoittanut Cee): Valmennus sujui oikein hyvin, vaikken olekaan hetkeen Maijalla ratsastanut. Tunnin aikana kuitenkin muistin elävästi, miksi Maija on lempiratsuni koko tallista! Tamma on ratsastettavuudeltaan ihan mahtava, eikä haitannut, vaikka tunsin itse olevani hiukan ruosteessa. Tänään tyttösellä tuntui vain olevan harvinaisen paljon energiaa. Kiitokset kuitenkin Eevalle, joka oivalsi laittaa meidät kouluhommiin. Kouluratsastus on Maijalla aika vahvasti taustalla esteiden lisäksi, ja keskittymistä vaativan liikkeen tekeminen saa kieltämättä tamman hieman rauhoittumaan. Liiallinen vauhti ja into ovat Maijan kanssa haasteena, mutta kun itse muistaa olla rentona eikä lähde hötkyilyyn mukaan, niin kaikki sujuu hyvin. Valitettavasti yksin ratsastellessa omaa hätäisyyttä ei aina tajua, valmentaja on tarpeellinen lisä vahtimaan ja osoittamaan korjattavat kohdat!

Meidän täytyy käyttää useamminkin koululiikkeitä huomion saamiseen, sen verran hyvin Maija niiden avulla rauhottui ja keskittyi taas tekemiseen. Itse voisin myös panostaa siihen, että tosiaan pidän huolen tyttösen keskittymisestä ja varsinkin hätäisissä hypyissä voisin olla paremmin mukana. Oma keskittyminen täytyy olla sadan prosentin luokkaa, sillä taas huomattiin, että heti kun itse vähän höllää (laiskuudesta tai kunnonpuutteesta johtuen), niin tamma kaasuttaa saman tien eikä olekaan enää ohjan ja pohkeen välissä. Olen kuitenkin optimistinen jatkon kannalta, mikään katastrofi valmennus ei ollut. Saatiin Eevalta itse asiassa aika positiivista palautetta, hyvä me!

- Valmentanut Eeva

Maanantai 17.6.13, Kesälaitumelle!

Alkukesän kilpailut on kilpailtu, ja vieläpä erittäin hyvällä menestyksellä. Niinpä Maija on todellakin ansainnut oman kesälomansa! Osa tallin hevosista on ollut kesälaitumella jo toukokuun lopusta alkaen, mutta vasta nyt alkaa olla niin lämpimät ilmat, että hevoset ovat saaneet yöpyäkin laitumella. Monilla laitsailijoista ratsastetaan ja treenataan lähes normaalisti, ruokinta vain on rajoittamattoman ruohon takia hiukan muuttunut. Tilasin jopa erään biologi-ystäväni tallille ottamaan näytteitä, ja tänään sain kuulla iloiset uutiset. Laitumemme ruoho on kuulemma erittäin ravintorikasta. Ystäväni kylläkin varoitteli, että sellaisena se ei tule pysymään ilman asiallista hoitoa, huoltoa ja lepoa. Huh, kuulemastani "luennosta" sain sellaisen käsityksen, että laitumen hoito on kovaa hommaa! Täytyypä siis keskittyä jatkossa siihenkin (miljoonien muiden asioiden ohella..).

Vein Maikkisen laitumelle kevyehkön treenailun sekä eläinlääkärin käynnin jälkeen. Tammalle tehtiin ultra, ja jes! Neiti on kantavana! Uusi masuasukki on mammamme kolmas varsa. Tällä kertaa Maikkinen on tiineenä Gestüt Silbereichen hienosta Londonrubin -orista. Londonrubin on ehdottoman komea rautias hannover, joka on menestynyt esteillä hienosti ja tämän lisäksi kantakirjattu II-palkinnolla. Ette uskokaan, kuinka kovasti tekisi mieli pitää tämäkin lapsonen itse... Ehkä kuitenkin vähennän tallin hevospainetta, ja koetan tehdä hienolla varsalla rahoiksi! Siis jos raaskin. Ja siis jos siitä tulee hieno. (Vaan miksei tulisi?) Mutta mutta - takaisin laitumelle hattaranpehmoisesta varsahaaveilun maailmasta. Maikkinen oli innoissaan, ja niin kovin hurja! Vähän pelotti päästää paholaismammaa muiden poloisten tammojen sekaan... Päästin Maijan irti, ja saman tien se laukkasi uhitellen muiden ohi. Tamma ei potkinut eikä näykkinyt - sen ei tarvinnut. Vesipaikalla ollut Nöppis-varsakin (tai no, iso neiti jo!) väisti mamiaan kuuliaisesti. Muutkin tammat tekivät kuningatar-Maijalle tilaa, mutta mitään sen suurempaa showta ei tuntunut tulevan. Päädyinkin lähtemään paikalta hymyillen, pitäköön Maikkinen alamaisistaan huolen.

- Kirjoittanut Cee

7.-9.6.13, Kenttäratsastusviikonloppu

Hip hei, olipas meillä rankka viikonloppu! Päätin treenailla Maijan kanssa tosissaan tulevia kenttäratsastuskoitoksia silmällä pitäen. Toki tämä on myös loistava tapa kohottaa kuntoa - niin ratsun kuin ratsastajankin. Onneksi sää suosi, ja koko viikonloppu oli aurinkoinen ja kuiva. Ei tosin mikään erityisen lämmin, mutta ei kai Suomelta voi liikoja odottaa? Anyways, aloitimme perjantaina kouluratsastuksella. Alkuverryttelyssä Maija oli ihanan reipas, mutta vähän sählä. Koetin erilaisilla taivutuksilla ja ulospäin asettamisella saada neitoon jotakin tolkkua sekä parempaa keskittymistä. Siirtymiset ravin ja pysähdyksen välillä auttoivat - tammaan tuli lisää terävyyttä. Rankahkon, melko pitkäksi venyneen alkuverryttelyn jälkeen ratsastimme erästä Vaativa A -kouluohjelmaa, joka minun piti opetella tulevia kisoja varten. Maikkinen suoriutui hienosti, ratsastaja oli vähän hakusessa (eikä vähiten muistinsa kanssa).

Lauantaina kolusimme maastoesteradan läpi - asiaankuuluvalla, maastoilua ja reipasta laukkaa sisältäneellä alku- ja loppuverryttelyllä varustettuna tietenkin. Maastoesteet sujuivat muuten ihan hyvin, mutta kylläpäs hirvitti! Maija oli välillä täysin hallintani ulkopuolella. Pidätteet eivät meinanneet mennä läpi, mutta ohjaus kohti esteitä sentään toimi. Ehkä me siis tehdään ainakin hyvä aika - olettaen, että hengissä selvitään. Maastoesteet jättivät kuskille todella jumiutuneet pakarat, selän ja kädet (olen varmasti ollut karmeassa jännitystilassa all time long) - joten sunnuntain rataesteratsastelusta tuli mielenkiintoista. Ainakaan Maikilla ei ollut niin paljoa energiaa. Tai siis, ainakaan alkuverryttelyssä Maikilla ei ollut niin paljon energiaa. Radalla ja heti ensimmäisten hyppyjen jälkeen tamma oli taas aivan liekeissä. Siis kuka on treenannut sille näin hyvän peruskunnon?! Olin itse aivan rätti-poikki-väsynyt, joten suorituksemme ei ehkä ollut tyylipuhtain. Käsissäni olevat lukuisat rakot tuntuivat varsin "makoisilta" ja oma kroppa oli kaikkea muuta kuin notkea ja mukana hypyissä. Noh, pudotuksia ei tullut, joten eiköhän Maija hoida kaikki tulevat kilpailut - kuskista viis. Ei vaan, ensi viikolla mars kuntosalille...

- Kirjoittanut Cee

21.04.2013, Tarinakoulukilpailut Elysessä (Helppo C) 2/9!

Tehtävänanto: Kirjoitat itsellesi lunttilapun radan ohjelmasta, mutta et halua jäädä kiinni hajamielisyydestäsi. Näin ollen päätät naamioida lapun toiseen muotoon, kuten leivontaohjeeksi tai laulun sanoiksi. Miltä lunttilappusi näytti? Vastauksen tyyli ja pituus vapaa.

Suorituksemme: Ohhh, my. Ihastuttava, kannustava valmentajani meni sitten ilmoittamaan minut kouluratsastuskilpailuihin. Sssssshhit! Olen esteratsastaja, hemmetti sentään! Miten siinä koulupenkissä edes istutaan? Tulen näyttämään aivan tyhmältä - todennäköisesti istuntani on aivan liian etukeno ja pitkillä jalustimilla jalatkin tuntuvat oudon tuettomilta... Tai sitten vain pakkaan estesatulan traikkuun mukaan "vahingossa" ja vanhasta tottumuksesta. Paitsi että tarkka Susanna tietysti tarkistaa varusteet, hemmetti sentään. Omistautuneessa valmentajassa on siis huonotkin puolensa.

Mutta äääh, varustepaniikista suorituspaniikkiin - miten se rata olisi muka tarkoitus muistaa? Esterata on paljon selkeämpi - säntäät vaan kohteelta toiselle, ja järjestyskin selviää kissankokoisina numeroina esteiden yllä. Koulurata pitäisi opetella ulkoa, eikä edes riitä että muistaa suoritettavat liikkeet - pitäisi vieläpä tietää, missä kohtaa kukin liike täytyy tehdä tarkalleen ja kuinka monta askelta ja ääää mitä vielä... Uskomattoman stressaavaa esteihmiselle, äää ja vielä kerran äää!

Onneksi Susanna antoi minun sentään valita ratsuni ja päätin ehdottomasti osallistua Maijalla, tallini parhaalla koulutaiturilla. Maija on kyllä estepainotteinen, mutta suvussa on myös kouluhevosia ja tamma kulkeekin jopa Vaativaa A:ta - tai näin ne ovat ainakin minulle kertoneet. Itsellänihän ei ole moisista tasoista mitään kokemusta. Kisoihin lähdettiin koettamaan Helppoa C:tä, eivätkä ne liikkeet niin huoletakaan. Olen varma, että suoriudumme kaikesta hyvin, eikä sijoitukset ainakaan hevosen taidoista tule jäämään kiinni. Muttakun se
r-a-t-a!!!

Kisoja edeltävänä päivänä treenailin Maijan kanssa vielä rennosti, ja kaikki meni ihan nappiin. Koko ilta meni hyvin, en edes ajatellut kilpailuja. Kuitenkin sitten keskellä yötä heräsin kamalassa tuskan hiessä panikoimaan rataa. En muistanut mitään! Noh, nokkelana ja tärisevin käsin kaivelin tulostamani ohjelmalapun esiin, ja lähdin hiippailemaan talliin (tällaisissa tilanteissa on näppärää asua naapurissa). Nappasin matkaani erään vanhan lakanan, sakset, kangastussin ja ompelutarvikkeita.

Etsin satulahuoneesta valkoisen kouluhuovan, mallailin hieman ja ryhdyin toimeen. Tuhersin itselleni pikkuisen piirroksen radasta lakanaan, leikkasin siitä siististi lapun ja ryhdyin ompelemaan. Ompelin huteria, löysiä pistoja, jotta uusi "pesulappumme" olisi helppo hävittää kisojen jälkeen tuhoamatta huopaa. Ja kas noin, valmista! Nyt minun tarvitsisi vain vilkaista alaspäin (hups..) ja katsoa sään päällä, satulan edessä olevaa mahtavasti naamiotua lunttilappuani. Ai että, kylläpäs sitä ihminen yltää kaikenlaiseen nerokkuuteen yöllisessä paniikissaan!

- Kirjoittanut Cee

Maanantai 15.4.13, Estevalmennus Metsiksessä (80-100 cm)

Tunnin kuvaus: Alkuverryttelyn jälkeen, teemme pienen radan pätkän johon kuuluu jumppasarjan lisäksi pysty, sekä pieni okseri. Okseri on maksimissaan 80 cm, pysty nostetaan hissuksiin metrin korkeuteen. Tarkkuutta vaaditaan, sekä pientä uskaltamissa kulmissa, katsotaan paljon tarkemmin myös ratsastajan istuntaa, sekä tämän hevosen tuomista esteelle. Tarkoituksena siis mahdollisimman puhtaat esteiden ylitykset.

Oma teksti: Saavuimme Maijan kanssa hyvissä ajoin Metsikselle estevalmennusta varten. Kuljetusmatka sujui hyvin ja perillä Maija tuntui sopivan vireältä ja virkeältä. Uusi paikka jännitti tammaa hiukan, mutta neitokainen pysyi silti suunnilleen aloillaan varustamisen ajan. Hyppäsin kyytiin, ja koska olimme ajoissa, teimme pienen kävelylenkin ratsain ympäri tallin tiloja ja lähiteitä. Siirryimme juuri ennen valmennuksen alkua kentälle, jonne oli jo kerääntynyt muitakin ratsukoita. Maija oli tavanomaisen jännittynyt - uusi paikka ja kentälle rakennetut esteet saivat tamman saman tien valppaaksi. Kieltämättä itseänikin jännitti hieman.

Jännitys oli kuitenkin turhaa, sillä Marja oli valmentajana mukava ja rento, mutta asiantunteva. Maijan hypyissä oli paljon ilmavaraa, eikä kieltoja tullut. Saimme kuitenkin neuvoja liiankin reippaaseen etenemiseemme ja rentoutumiseen. Maija kun olisi posotellut esteradan täyttä kyytiä läpi... Keskittymällä ja rentoutumalla itse saimme paljon huolellisempaa tulosta aikaan. Kiitoksia!

- Kirjoittanut Cee

Keskiviikko 12.12.12, Mamma-maastoilua

Maikkisen ensimmäinen varsa (joka nimettiin Nöppikseksi) vieroitettiin viime viikolla. Loppua kohden Maikkikin muuttui välinpitämättömämmäksi varsaansa kohtaan, hurjia eikä hyökkäyksiä rapsuttelijoita kohden ole siis enää pitkään aikaan nähty. Taisi Maija itsekin kyllästyä riiviövarsaansa! Nöppis-pöppis oli vieroituksesta kauhuissaan, mutta niin oli Maijakin. Nöppiksellä oli onneksi ikätoveri Nuppu, jonka kanssa se pääsi samaan karsinaan. Eipä ole sitten ihan niin radikaali ja kamala eron hetki (vaikka toki se silti sitä on). Maijallakin on ollut nyt viikon verran aikaa sopeutua tilanteeseen, ja tamma onkin palautunut hyvin. Tutut tarhakaverit ja samat vanhat päivärytmit tallilla ovat varmasti auttaneet. Nyt olisikin pikku hiljaa aika aloittaa operaatio kesäkuntoon! Toiveissa olisi siis startata edes loppukesästä estekentillä, ja roikkuva vauvamaha on luonnollisestikin tiellä. Maija on tosin ollut jo jonkin aikaa kevyemmällä sapuskalla, jotta saatiin maidontuotanto loppumaan.

Nyt sitten aloitetaan se kuntoilupuoli - ruokavaliota kun on jo rukattu. Harjasin Maijan oikein hyvin - tammalla oli onneksi hyvä päivä, ja se nautti hellästä harjailustani luonnonkarvaisilla, superpehmeillä harjoilla. Varustin neidon, ja menimme maneesiin ratsastelemaan. Kävelimme pitkät alkukäynnit, sitten helpohkoa ravityöskentelyä noin puolen tunnin verran. Lopuksi lähdimme pitkälle maastokävelylle - ulkona oli hiukan lunta ja kevyt pakkanen, mutta eipä tuo haitannut. Polut olivat onneksi hyvässä kunnossa, eikä liukasteluja tullut. Valitsin jonkin verran pikkupolkuja ja mäkisiä reittejä, jotta paksu mammatammamme joutuisi käynnissäkin töihin. Reippaan maastokävelyn jälkeen palasimme hyvillä mielin tallille, tästä sitten vain pikku hiljaa rankemmat treenit käyntiin!!

- Kirjoittanut Cee

Tiistai 2.10.12, Tammavarsa!

Meidän Maikkitamma sai tänään ensimmäisen varsansa! Varsaa onkin odotettu jo viikko ylimääräistä, joten ihana päästä vihdoin jännityksestä. Kaikki sujui oikein hyvin, eikä Maija tarvinnut avustusta. Suloinen ruunikko tammavarsa saapui maailmaan kaikkia ihastuttamaan. Olen jo päättänyt, että Maijan ensimmäinen varsa jää talliimme kasvamaan - etenkin, kun isänä on oma orimme Ralli. Tulevaisuuden suunnitelmia ja odotuksia varsan varalle onkin jo paljon. Maijan kanssa päästään toivottavasti ensi kesänä takaisin kisakentille, riippuen tietenkin siitä, kuinka nopeasti saadaan kunto kohdilleen mammaloman jäljiltä. Pikkuriikkinen varsanpallero pääsi pystyyn ja löysi haparoivan etsinnän (ja Maijan ahkeran tönimisen avustuksella) nisät.

Kaikki on siis varsan kohdalla hyvin, mutta Maikkimme on ihan kamala! Mamma on varsinainen lohikäärmeäiti, mikä ei kyllä sinänsä ketään yllätä. Varsa tulisi uteliaana haistelemaan, mutta toistaiseksi en ole uskaltautunut palleroista koskettamaan. Niin pelottavalta Maikkinen näyttää! Tamma luimii, puree ilmaa ja paukuttaa takajaloillaan hermostuneena. Tsiisus, ja tätä pitäisi varsottaa useamminkin... Täytyy toivoa, että Maija pääsee pahimman stressin ja ylisuojelevaisuuteensa kanssa sopuun tässä lähipäivinä, olisi nimittäin kiva sosiaalistaa varsaa. Tai ehkä tammalapsesta on tarkoitus tulla yhtä pahis kuin äidistään? Noh, joka tapauksessa - toivotaan parasta ja pelätään pahinta! Eiköhän Maikki tästä vielä tyynny.

- Kirjoittanut Cee

29.9.12, Kouluvalmennus (Helppo A) Joenmutkan tilalla

Oma teksti (kirjoittanut Cee): Osallistuimme estetammani Maijan kanssa Helppo A -tasoiseen kouluvalmennukseen Joenmutkassa. Lähdimme valmennukseen hyvillä mielin, ja heti alkuverryttelyistä alkaen Maija oli virkeä ja eteenpäinpyrkivä. Olin onnessani, että tammalla tuntui olevan hyvä päivä! Aloitimme väistöillä, jotka sujuivat varsin moitteettomasti. Maija on notkea ja sillä on erinomainen kokoamisaste, joten saatoin ratsastajana lähinnä vain myhäillä tamman väistäessä kauniisti. Ratsastajan istunta ja pienet pilkunviilaukset olivat ainoat puutteemme, Maija teki erinomaista työtä. Kuitenkin, kun väistöharjoitukset jatkuivat riittävän pitkään (tehtävän vaihdellessa tietenkin), Maija rupesi ihan hiukan kuumenemaan. Neito halusi selkeästi joko lisää vauhtia tai haastetta!

Seuraavat tehtävät tulivatkin kuin tilauksesta. Ratsastimme keskiravia ja keskilaukkaa - Maijan saadessa hienot kehut mahtavista askelistaan, ja ratsastajan kuulleessa lähinnä kritiikkiä siitä, kuinka niitä hevosia pidetäänkään käsissä... Hetken aikaa kadutti, etten vaihtanut estetuntien tapaan tammuskalle kovempia kuolaimia. Noh, näillä mentiin. Muutamien pysähdysten ja pikaisten käyntisiirtymisten avulla sain kuitenkin Maijan takaisin hallintaani. Lopuksi teimme vielä erikokoisia laukkaympyröitä ja laukkavoltteja, mikä olikin oikein mieluinen tehtävä. Voltilla vauhti ei päässyt kasvamaan liikaa ja tamma oli helppo pitää hallinnassa. Energia näkyi erinomaisena takaosatyöskentelynä, ja olinkin valmennuksemme lopetukseen varsin tyytyväinen.

Valmentajan kommentti: "Mahtava ratsukko! Keskity omaan istuntaasi. Maijan tasaiset askeleet ovat loistava lähtökohta tasaiselle ja ilmeettömälle ratsastukselle. Tammalta harjoitukset sujuivat kuin vettä vaan ja ainoa ongelma oikeastaan olikin vain vauhti, jota aina välillä oli hieman liikaa. Sait Maijan kuitenkin rauhoitettua hyvin ja jatkakaa ihmeessä harjoituksia näillä pehmeämmilläkin kuolaimilla. Ympyröillä tamma oli taas hyvin hallinnassasi."

- Valmentanut Katerina

18.04.2012, Eläinlääkärintarkastus

Heräsin aikaisin aamulla tekemään yksinäni aamutallia. Kun tallityöt oli tehty, puunasin ja harjasin Maijan hyvin. Olin jättänyt tamman talliin ratsastusta varten, muut hevoset olivat tarhoissaan. Maija oli ensi kertaa (omistusaikanani) yksin tallissa, ja tamma vakuuttikin minut hienolla käytöksellään. Neito ei ollut moksiskaan yksinjäämisestään. Kun musta karva kiilsi, varustin Maijan. Ratsastin alkukäynnit maastossa - aivan ihana, keväinen ilma! Auringonpaiste tuntui lisäävän myös Maijan energiaa, niin haastavaa käynnissä pysyminen oli. Uskaltauduimme ratsastamaan vielä hieman vetiselle kentälle, joka onneksi kyllä suli päivä päivältä parempaan kuntoon. Teimme noin tunnin mittaisen, perusrankan treenin, johon sisältyi aika paljon laukkatyöskentelyä. Maija oli reipas mutta kuuliainen, ja liikkui oikein hyvin. Tamma saikin minut entistä paremmalle tuulelle!

Juuri treenimme loputtua eläinlääkäri Tiina Vuokoski saapui tallillemme. Olin pyytänyt hänet tarkistamaan hevosten kunnon ja tarvittaessa madottamaan ja rokottamaan. "Maijalla oli rokotukset kunnossa, madotuksessa tamma käyttäytyi hienosti. Tarkistuksessa huomasin hammaspiikkejä ja epätasaisia kohtia, niinpä Maijalle tehtiin perusteellinen raspaus." Nyt on tamman madotukset ja hampaat kunnossa, kiitoksia Tiinalle. Palvelun tarjosi Hevosklinikka Vuokoski !

- Kirjoittanut Cee

Lauantai 18.2.12, Oma kaunis (uljas) musta - tarina siitä, kuinka Maija saapui minulle

Nyt on käsillä oman pienen elämäni yksi tärkeimmistä viikonlopuista! Sain reilu kuukausi sitten perinnön haltuuni, ja Suomessa odottanut isoäidin vanha talli on paljastettu pölyjensä alta. Pintaremontti on valmis ja tarkastajat hyväksyivät tallin asumiskelpoiseksi (samaa ei voitu sanoa rapistuneesta, tulevasta asuinkartanostani). Olen siis parhaillani Saksassa etsimässä itselleni unelmien estehevosta - tai jopa monikossa, estehevosia! Nyt kun minulla on viimein rahaa törsätä. Jonkin päähänpinttymän takia lähdin etsimään lempikantakirjani edustajaa hannoveria juurikin Hannoverin alueelta Saksasta. Täytyisihän ratsullani olla suorastaan täydellisen perinteikkäät juuret! Listallani oli muutama siittola sekä hevosia välittävä talli. Mazowerin siittola oli se, jossa tärppäsi. Omistaja Klaus esitteli minulle useita hevosia, mutta vasta neljäs tamma kiinnitti todella huomioni. Ehdottoman kaunis, mustanruunikko Amaya II. Mayalla oli vakuuttava suku ja sitäkin paremmat liikkeet ja hypyt! Katselin neidon kiitämistä vapaana kentällä ja olin aivan myyty.

Tamma oli viisivuotias, asianmukaisesti ratsutettu, muutamissa pikkukisoissa startannut, varsomaton. Katselin haltioituneena, kun tammaa esittävä nuori poika ratsasti - oih, niin hienoa menoa ettei ole tosikaan! Tästä tammasta saisin varmasti maksaa itseni kipeäksi, niin potentiaalinen se oli. Koetin varovasti tiedustella, oliko neidossa mahdollisesti jotakin vikaa. Omistaja kertoi suoraan, että tamma oli hiukan kiukkuinen käsitellä ja sen verran monilahjakas, ettei sen kanssa oltu vielä osattu keskittyä oikein mihinkään lajiin. No just, johan on ongelmat! Harvoin tulee liian lahjakkaita hevosia eteen... (Ja tietenkin heti haaveilin, että tämän kanssa minä muuten valtaan niin este- kuin koulukentätkin, ja niiden jälkeen voitan vielä kenttäkilpailut!) Kun oli oma vuoroni nousta selkään ja koeratsastaa, minua jännitti aivan hirmuisesti. Entä jos en pitäisikään tammasta? Muutama kierros selässä kuitenkin riitti. Siis herranjestas miten hyvin nuori tamma kuuntelikaan apujani! Kaikki askellajit olivat mukavia istua, hypyissä neito innostui varsin kovasti - mutta pomppasikin sitten sen edestä. Kiljuinkin Klausille, että kaupat tuli! Minä ostan tämän, maksoi mitä maksoi. Ja nyt on tädillä hienoakin hienompi, oikein niin saksalainen esteratsu. Ja kouluratsukin siinä samassa! Oh me so happy. XOXO.

- Kirjoittanut Cee

tausta © Ritva's Gallery | kaikki muu © Cee, ellei toisin mainita
virtuaalihevonen | a sim-game horse